Olen Satu Klimschin, vähän päälle kolmekymppinen koiratouhujen harrastelija Tuusulasta. Perheeseen kuuluvat mies sekä nahkacolliet Safi ja Fani. Koirien lisäksi sydäntäni lähellä ovat hevoset, joiden parissa vietin koko nuoruuteni lähestulkoon tallilla asuen. Perheen hevosjäsenen, rakkaan Cajsa -tamman jouduin päästämään vihreämmille niityille marraskuussa 2007, kunnioitettavassa 28 vuoden iässä.

Tässä hieman taustaa koiraharrastukseen hurahtamiselle:

Lapsuudenkodissani meillä on aina ollut mäyräkoiria äitini kasvattaessa niitä. Mäyristen kanssa harrastimme paljon, lähes kaikki viikonloput kuluivat näyttelyreissuilla tai mejä -kokeissa. Osallistuin ahkerasti junior handler -kilpailuihin ja kerran otin jopa osaa toko -kokeeseenkin. Pitkään oli ajatuksena, että myös ensimmäinen "oma" koirani tulisi olemaan mäyräkoira. Koiran hankkimisen tullessa ajankohtaiseksi aloin kuitenkin miettiä, sopisiko minulle sittenkin paremmin hieman isompi rotu. Toivoin, että saisin koirasta kaverin hevostallille, ja sillä saisi olla hieman mäyräkoiraa pidemmät kintut, jotta pysyisi hyvin mukana ratsastuslenkeillä. Vähän myöhemmin eräs ystäväni kertoi ottaneensa lyhytkarvaisen collien. Tapasin Artun, joka oli aivan huipputyyppi, ja päätin että tuollaisen koiran minäkin haluan. Silloiseen elämäntilanteeseen ei kuitenkaan oikein sopinut pikkupentu, joten aloin katsella josko vastaan sattuisi kotia vailla oleva aikuinen nahka. Näin Safi tuli meille lokakuussa 2003, vajaan puolentoista vuoden ikäisenä.

Safista oli tarkoitus tulla ihan kotikoira, kaveri lenkille ja hevostallille. Edellinen omistaja kuitenkin sai minut innostumaan harrastuksista, joita Safin kanssa olikin jo aloiteltu. Ei mennyt aikaakaan, kun huomasin treenaavani Safin kanssa tottista, agilityä ja hakua. Siitä lähtien koiraharrastukset ovatkin vieneet mukanaan. Haku on tällä hetkellä harrastuksista ykkönen ja onnekseni molemmille koirille sopii hyvin tämä laji. Mikäpä sen hauskempaa ja rentouttavampaa puuhaa, kuin treenata yhdessä mukavan porukan kanssa ja istua näreen alla maalimiehenä :-) Puhumattakaan siitä, kun näkee kuinka omat koirat nauttivat tästä työskentelystä. Viime aikoina ollaan myös tokoiltu, koska halusin itselleni kilpailukokemusta, jännittäjä kun olen. Tokon alokasluokasta oli helppo aloittaa. Agility on myös hauska harrastus sekä minusta että etenkin koirista, valitettavasti vain ajalliset resurssit eivät ole riittäneet osallistumaan säännöllisiin ohjattuihin treeneihin. Näyttelyissä käymisestä en juurikaan ole innostunut, siksi nahkaneidit ovat pyörähtäneet kehissä vain harvakseltaan.

Keväällä 2005 Safi kävi pyöräyttämässä pentueen Safirrubir -kenneliin, ja emän mukana meille kotiutui sieltä Fani -tyttönen. Etukäteen hieman arvellutti aiheuttaako toisen nartun taloon tuleminen suuriakin ristiriitoja, mutta äidin ja tyttären yhteiselo on sujunut täysin ongelmitta. Niillä on aivan erityinen suhde keskenään, ovat varsin mainio parivaljakko.